” Totuus on tosiasioihin tai todellisuuteen perustuva;
todeksi osoitettu tai hyväksytty lausuma.”
Usein meidän mielikuvissamme lapsi asettuu vanhempiensa puoliväliin. Väkivallassa puolestaan on tekijä ja kohde joiden välinen suhde voi olla jotain ihan muuta kuin suora jana. Vainoaminen puolestaan on ilmiö, jossa usein on tekijä, kohde mutta monta uhria. Lapsi on niistä yksi. Tässä tilanteessa suhdeviivat saavat monta mutkaa. Lapsen kokemus vanhempien välisestä suhteesta on lapsen oma kokemus, oma todellisuus.
Mikä on väkivallan puoliväli? Onko silloin lapsi myös puolivälissä? Tietääkseen puolivälin, tulee tietää missä menevät rajat. Missä on alku ja loppu. Vainoamisen alku voidaan usein määritellä, mutta päätepisteeseen pääseminen voi olla paljon vaikeampaa. Erityisesti sen kanssa on vaikea elää. Eron jälkeen vainoamiselle altistuva lapsi on harvoin vanhempiensa puolivälissä.
Mutta joskus ulkokehällä olevien on vain helpompaa sukkuloida puolivälissä.